On se jännä juttu tuo henkinen romahtaminen. Odotettua oli, että jalka ei edelleenkään työntekoa kestä. Niinpä siis suunta tänään lääkäriin ja jälleen kaksi viikkoa lisää sairaslomaa. Jotain on siis keksittävä, että ei pää leviä. Ainakaan enempää. Nyt sit istun kuitenkin täällä tolpalla auton ratissa. Lupasin yrittää yötä. Yöllä ei tarvii pomppia niin paljon autosta ulos. Jos ei jalka kestä Mies lupas ajaa vuoron loppuun. Tosin tänään vaan yhteen, mutta silti.
Mutta asiaan; aamupalaksisöin tänään eilistä vispipuuroa. Ja lääkkeet!! Sokeri oli 10,4 O.O
Lounaaksi eilistä lasagnettea, salaattia ja maitoa. Helmien metsästäminen kaupungissa oli virhe! Sorruin karkkiin!!! Otin siis tälle päivälle tämän viikon herkku päivän. Kotio kun pääsin ruokin koirat ja painelin tv:tä katsomaan. Huonoin tuloksin.. Nukuin reilun neljä tuntia! Päivällinen ja välipala jäi siis syömättä. Työt alkoin tauolla. Paholaisen panini ja 0,4 l spritea. Sokerit on mittaamatta, mutta huomenna uudestaan!
tiistai 4. kesäkuuta 2013
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Jotain napsahti päässä
ihan oikeesti! Yhtäkkiä illalla päätin, että nyt tässä huushollissa otetaan tyyppejä niskasta kiinni ja paino alkaa tippumaan. Alotetaan ensin alkuun ihan näin, että muutetaan meidän ruokarytmi sellaseks kun normaaleilla ihmisillä (?) on. Me kun tupataan syömään aina sillon ja tällön. Jatketaan seuraavaan vaiheeseen sillä, että sinne suuhun menee vain ja ainoastaan kerran viikossa kaikkea herkkua. muutoin pysytään tiukasti ruokalistassa!
Alku tilanne on siis se, että sairastuin 2008 kilpirauhasen vajaatoimintaan. Siitä reilun kaks vuotta myöhemmin todettiin myös kakkostyypin diabetes. Painoa on sairaalloisen paljon liikaa ja sokerit huitelee taivaassa. Tähän asti molempien tautien hoitaminen on ollut sitä, että lääkkeitä syödään sillon kun jaksetaan ja sitten kun ei jakseta niin ei syödä. Lääkäriähän on turha missään asiassa ikinä uskoa. Nyt vaan tapahtu jotain, että otin itteeni niskasta kiinni. Ajatus siitä, että pihasta löytyy useampi koira ja hevonen asustaa yhden ystävän luona sai mut ajatteleen omaa kuntoani. Tai siis mitä kuntoa? Eihän mulla edes sellasta ole!! Mutta tähän asiaan on luvassa muutos (toivottavasti)!
Sunnuntai iltana syötiin siis iltapalalla mannapuuroa (YÖK!!) maidon ja pienen hillosilmän kera. En hoksannut mitata sokereita, mutta ne oli aika korkeet. Päivän aikana oli taas ollut ajatus "lääkkeet on ottamatta, otan ne vasta kohta" ja arvata saatatte, että niitä lääkkeitä ei ikinä otettu. Siellä ne on viikkodosetin pohjalla edelleen....
Maanantai aamuna (klo 10.10) syötiin lautasellinen hunajasuklaa muroja ja lasillinen maitoa. Ja mikä tärkeintä NE LÄÄKKEET otettiin. Sokeria en edelleenkään mitannut.
Lounas seurasi 13.00 aikaan ja silloin lautaselta löytyi perunamuusia, ruskeaa kastiketta ja lihapullia salaatin kera. Juomana litra vettä. Sokerimittari näytti ennen ruokailua 7,9
Välipala meni kaupungin puolella noin klo 14.10, kun piti viedä vaari dialyysiin ja itellä oli aika Terveystaloon magneettikuviin. Välipalaksi meni sitten turkinpippuri pehmis ja 0,5 litraa Mountain Dewiä. Sokerit jäi mittaamatta, kun mittari oli kotona.
Päivällisen tein samalla kun tiskasin. Lautaselle asti se pääsi klo 18.30 aikaan ja silloin siellä oli jälleen salaattia kera lasagneten. Juomana jälleen litra vettä. Sokeri näytti ennen ruokailua tasan 7. Hitaasti, mutta varmasti alaspäin?
Iltapalaks meinaan alkaa kohta tekemään vispipuuroa (nam!) ja taidan sukeltaa pakastimeen. Josko sieltä löytyis vaikka hieman ruisleipää. Jos intoa ja puhtia riittää -ja ennen kaikkea uskallan- menen illan saapuessa pienen uintilenkin järvessä ;) Nähtäväksi jää..
Alku tilanne on siis se, että sairastuin 2008 kilpirauhasen vajaatoimintaan. Siitä reilun kaks vuotta myöhemmin todettiin myös kakkostyypin diabetes. Painoa on sairaalloisen paljon liikaa ja sokerit huitelee taivaassa. Tähän asti molempien tautien hoitaminen on ollut sitä, että lääkkeitä syödään sillon kun jaksetaan ja sitten kun ei jakseta niin ei syödä. Lääkäriähän on turha missään asiassa ikinä uskoa. Nyt vaan tapahtu jotain, että otin itteeni niskasta kiinni. Ajatus siitä, että pihasta löytyy useampi koira ja hevonen asustaa yhden ystävän luona sai mut ajatteleen omaa kuntoani. Tai siis mitä kuntoa? Eihän mulla edes sellasta ole!! Mutta tähän asiaan on luvassa muutos (toivottavasti)!
Sunnuntai iltana syötiin siis iltapalalla mannapuuroa (YÖK!!) maidon ja pienen hillosilmän kera. En hoksannut mitata sokereita, mutta ne oli aika korkeet. Päivän aikana oli taas ollut ajatus "lääkkeet on ottamatta, otan ne vasta kohta" ja arvata saatatte, että niitä lääkkeitä ei ikinä otettu. Siellä ne on viikkodosetin pohjalla edelleen....
Maanantai aamuna (klo 10.10) syötiin lautasellinen hunajasuklaa muroja ja lasillinen maitoa. Ja mikä tärkeintä NE LÄÄKKEET otettiin. Sokeria en edelleenkään mitannut.
Lounas seurasi 13.00 aikaan ja silloin lautaselta löytyi perunamuusia, ruskeaa kastiketta ja lihapullia salaatin kera. Juomana litra vettä. Sokerimittari näytti ennen ruokailua 7,9
Välipala meni kaupungin puolella noin klo 14.10, kun piti viedä vaari dialyysiin ja itellä oli aika Terveystaloon magneettikuviin. Välipalaksi meni sitten turkinpippuri pehmis ja 0,5 litraa Mountain Dewiä. Sokerit jäi mittaamatta, kun mittari oli kotona.
Päivällisen tein samalla kun tiskasin. Lautaselle asti se pääsi klo 18.30 aikaan ja silloin siellä oli jälleen salaattia kera lasagneten. Juomana jälleen litra vettä. Sokeri näytti ennen ruokailua tasan 7. Hitaasti, mutta varmasti alaspäin?
Iltapalaks meinaan alkaa kohta tekemään vispipuuroa (nam!) ja taidan sukeltaa pakastimeen. Josko sieltä löytyis vaikka hieman ruisleipää. Jos intoa ja puhtia riittää -ja ennen kaikkea uskallan- menen illan saapuessa pienen uintilenkin järvessä ;) Nähtäväksi jää..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)